perjantai 19. heinäkuuta 2013

Ei vielä

Ei ollut vielä tänään Marun aika lähteä. Huoli on silti vielä suunnaton. Vanha mummokoira on todella kipeä ensimmäistä kertaa elämässään.



Toissapäivänä se oli jo vähän vaisu, mutten kiinnittänyt siihen sen suurempaa huomiota, koska sillä on näin vanhemmiten muutenkin välillä ollut väsypäiviä. Eilen aamulla ei maistunut ruoka ja Maire Koiranen oli entistä väsyneempi. Mittasin kuumeen, 39,1. Iltapäivällä, kun tulin töistä, väsynyt koira ei halunnut ulos. Kuume ennallaan. Sitten alkoi kumminkin helpottaa ja illalla maistui ruoka ja ulkonakin käytiin.

Tänä aamuna kuumetta oli 39,5, eikä ruoka taaskaan uponnut. Ulkona kävi kuitenkin ihan oma-aloitteisesti. Töihin oli minun lähdettävä, vaikka huoli olikin kova. Heti kun pystyin, varasin ajan tohtorille. Kotiin tullessa minua odotti hyvin huterasti liikkuva koira kera pirteämpien kavereidensa. Jalkeilla oli kuitenkin ja uloskin meni ihan reippaasti.

Ei löytänyt lääkäri mitään selkeää syytä oireille. Kuume oli kohonnut yli 40 ja tulehdustila ilmeinen. Antibioottia ja B-vitamiinia pistoksena ja apteekin kautta kotiin toivomaan parasta.

Kipeä se on selvästi, mutta kuume näyttäisi laskeneen nyt 39 tietämille. Vähän söi kissanruokaa, jota kävin apteekkireissulla hakemassa, kun on Marun herkkua. Joikin hyvin. Myöhemmin söi vielä pari nakkia ja lähes sormet samalla. Nyt juuri ei auta muuta kuin toivoa parasta ja.. pelätä pahinta. Siihenkin olen kyllä varautunut, ikää kun Marulla kumminkin on jo 14 vuotta 8 kuukautta ja 11 päivää. Ei se silti helppoa ole, yhteistä elämää kun on takana 14 ja puoli vuotta. Mutta irti on laskettava, jos olo ei selkeästi huomenna ole parempi.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti